Kreosootti vai kivihiilipiki
Tiina Koskinen-Tammi on blogissaan 5.2.2020 ottanut kantaa korkeimman oikeuden kreosoottia koskevaan ennakkoratkaisuun 2019:41.
Koskinen-Tammi on pitänyt järkevänä korkeimman oikeuden ratkaisua, jossa on katsottu, ettei kreosootti asuinrakennuksen kellarin sokkelissa ja asuinkerroksen betonilaatassa aiheuta kiinteistölle laatuvirhettä, eikä kreosoottia tarvitse poistaa rakennuksesta.
Asumisterveysliiton edustajana olen eri mieltä ja pidän ratkaisua paitsi asumisterveyden kannalta katastrofaalisena, mutta myös tosiasioiden osalta virheellisenä.
Kreosootti ja kivihiilipiki
Kuten Koskinen-Tammi tuo esille, asiassa on sekoitettu kreosootti ja kivihiilipiki toisiinsa, termejä on käytetty synonyymeinä jo käräjäoikeudessa, mutta myös myöhemmin, jopa korkeimmassa oikeudessa.
Kreosootti ja kivihiilipiki eivät ole synonyymejä, vaikka jopa Valvira on sekoittanut kyseiset aineet ja niiden ominaisuudet keskenään lausunnossaan, vaikka kivihiilipiki ja kreosootti ovat kemiallisesti eri aineita.
Nimisekaannuksesta huolimatta olennaista asiassa on kuitenkin se, että tuomioistuimissa on selkeästi ymmärretty kyseessä olevan kreosootti, tämä käy ilmi käräjäoikeuden päätöksistä, samoin lopullisen päätöksen asiassa antanut KKO on päätöksessään tämän ymmärtänyt, tämä näkyy tuomion perusteluista.
Näin ollen em. tuomioissa on perustellusti tullut käsitellä nimenomaan kreosoottia, joka on vaarallisia jätteitä koskevassa valtioneuvoston asetuksessa luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi. Tähän vaarallisten jätteiden (aiemmin ongelmajätteiden) luokitteluun viitataan myös nyt kyseessä olevassa KKO:n päätöksessä.
Kreosootista
Kun eri oikeusasteet ovat selvästi ymmärtäneet, että kyse asiassa on ollut kuitenkin kreosootista, pidän tärkeänä, että kreosoottia ja sen vaarallisuutta asumisterveydelle olisi pohdittu asiassa huolellisemmin kuin mitä KKO:n päätöksessä on tehty. Tähän KKO:n pohdintaan on ilmeisesti vaikuttanut Valvirasta saatu virheellinen asiantuntijalausunto, jossa on esitetty virheellistä tietoa kreosootista; Valvira on lausunnossaan sekoittanut kivihiilipien ja kreosootin ominaisuudet keskenään.
KKO on katsonut ratkaisussaan ensinnäkin, että
”asuinrakennuksen rakenteissa käytetty kivihiilipiki on sisältänyt PAH-yhdisteitä suurina pitoisuuksina. PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuudet ovat ylittäneet moninkertaisesti ongelmajätteen raja-arvon.”
Ongelmajätteellä tarkoitetaan jätelain mukaan (Jätelaki 7 §) ns. vaarallista jätettä, joka kemiallisen ominaisuutensa vuoksi voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Vaaralliseksi luokiteltavat jätelajit on nimetty valtioneuvoston asetuksesta jätteistä (179/2012) liitteessä 4. Kyseisen liitteen mukainen luokitus perustuu EU:n jätteiden ja vaarallisten jätteiden luetteloon. Luettelo on sitova eli luettelossa vaaralliseksi jätteeksi merkitty jäte katsotaan aina vaaralliseksi.
Kun KKO on katsonut tässä tapauksessa talon rakenteista otettujen näytteiden ylittäneen moninkertaisesti ongelmajätteen raja-arvon, olisi asiassa tullut mielestäni tosiseikkana todeta, että asuinrakennuksen rakenteissa todettu ongelmajätteen raja-arvot moninkertaisesti ylittävä kemiallinen aine voi aiheuttaa haittaa rakennuksessa asuvien terveydelle, kun tämä määritelmä liittyy yksiselitteisesti ongelmajätteeseen eli ns. vaaralliseen jätteeseen. Kun vaarallisen jätteen luonteeseen kuuluu, EU-tason direktiivillä määriteltynä ja vahvistettuna, että ko. jäte voi aiheuttaa terveyshaittoja, ei ko. jätteen osalta asiassa tulisi vaatia erikseen näyttöä terveyshaitasta taholta, joka on jo näyttänyt, että asuinrakennuksessa on vaarallista jätettä.
Korkein oikeus on ratkaisussaan ilmoittanut perustavansa päätöksensä Valviran lausuntoon.
Kun korkein oikeus on ilmoituksensa mukaan perustanut päätöksensä pelkästään Valviran lausuntoon, olisi asumisterveyden kannalta ollut parempi, että KKO olisi Valviran lausunnon sijaan huomioinut kreosootin osalta EU:n direktiivin määräykset ns. vaarallisesta jätteestä ja Suomen voimassa olevan lainsäädännön ns. vaarallisesta jätteestä ja tehnyt arviointia em. seikkojen perusteella.
Vaarallisia jätteitä saa kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan sijoittaa vain näitä varten suunnitelluille erityisille vaarallisen jätteen kaatopaikoille. Jos vaarallista jätettä ei saa viedä edes tavalliselle kaatopaikalle, vaan se tulee viedä erilliselle vaarallisille jätteille tarkoitetuille kaatopaikoille, miten voi KKO katsoa, että vaarallista jätettä voi ja tulee säilyttää asuinrakennuksessa ja sen rakenteissa, ja että asuinrakennuksessa asuvan (ostajan) tulee erikseen näyttää, että vaarallisesta jätteestä hänen asunnossaan olisi haittaa hänen terveydelleen.
Miksi kantajan tulisi näyttää, että vaarallinen jäte voi olla terveydelle vaarallista, kun tämä sisältyy jo vaarallisen jätteen määritelmään?
Päätöksessään KKO on nimenomaisesti katsonut, ettei kivihiilipikeä, joka oli ylittänyt ongelmajätteen rajan, tarvitse terveydellisten syiden johdosta poistaa rakenteista. Onko KKO mahdollisesti päätöksellään mitätöinyt EU:n direktiivin määräykset kreosoottiin liittyen ja vastoin direktiiviä katsoo, että kreosoottia voidaan säilyttää asuinrakennuksessa, eikä se ole terveydelle vaarallista, vaikka sitä on asuinrakennuksen rakenteissa.
Korkein oikeus on lisäksi ratkaisussaan arvioinut myös sitä, voiko kreosootti, joka on laitettu talon rakenteisiin kymmeniä vuosia aikaisemmin, enää aiheuttaa terveyshaittaa. Ilman mitään tarkempaa asiaan liittyvää selvitystä, KKO on päätynyt siihen, että ”tavanomaisesti käytetystä kivihiilipiestä ei usean vuosikymmenen jälkeen yleensä haihdu huoneilmaan PAH-yhdisteitä ainakaan terveydelle haitallista määrää, ellei rakennuksen rakenteita ole avattu”.
Tämä KKO:n päätelmä siitä, ettei ”vanha” kivihiilipiki tai kreosootti aiheuta enää haittaa perustuu Valviran lausuntoon. Ei ole tietoa siitä, perustuuko tämä Valviran arvio johonkin tutkimukseen tai vain oletuksiin. Ottaen huomioon, että KKO:n päätös on ennakkopäätös, on sillä valtava merkitys tuhansien tai jopa satojen tuhansien asukkaiden asumisterveyteen: tuomion tulisi perustua tarkkaan tutkimustietoon.
Käytännössä siis ilman mitään asiaan liittyvää tarkkaa tutkimustietoa tai asiantuntijoiden yksilöityjä lausuntoja KKO on päätynyt siihen lopputulokseen, että ”usean vuosikymmenen jälkeen” kreosootti ei ”yleensä” enää ole vaarallinen terveydelle. Asumisterveyden kannalta tällaisen johtopäätöksen vetäminen on vaarallista, nimenomaan terveydelle vaarallista.
KKO:n päätöksestä muutoin
Kun Asumisterveysliiton sääntöjen mukaisesti yhdistys keskittyy edistämään asumisterveyttä, on tässä käsitelty vain asumisterveyden kannalta olennaisia asioita KKO:n päätökseen liittyen; asumisterveyden kannalta KKO:n päätös ei ole hyvä tai hyväksyttävä. Sen seikan arviointi, onko KKO:n päätös muutoin juridisesti onnistunut, jätän muiden arvioitavaksi.