Nostalginen vanhan talon haju tarttuu jopa hiuksiin

Tetrakloorianisoli

Haiseeko omassa kodissasi jotenkin tunkkaiselle, vähän samalle, kuin mummoloissa joskus taannoin lapsuudessa usein haisi?

Epämiellyttävän hajun taustalla ei ole vanha talo sinällään, vaan tetrakloorianisoli-yhdiste, jota käytettiin rakennusten puunsuoja-aineena aina 1930-luvulta 1990 luvulle saakka.

Kyseessä on ikävästi sanottuna suomalaisen sahateollisuuden lahja rakentajille, sillä puunsuojaus muun muassa sinistäjäsienen torjuntaa varten on tehty juuri sahoilla, onneksi ei kuitenkaan kaikilla, Aste ry:n toiminnanjohtaja Hannele Rämö kertoo.

Haju ei leviä Rämön mukaan puusta hetkessä, vaan sen muodostumiseen saattaa kulua vuosia.

Se ei tule vielä kuntotarkastuksissa esiin, sillä erilaiset hajuhaitat ovat vasta tuloillaan niihin.

Ja niin asuntokaupantekovaiheessa tieto hajusta – jos sitä ostaja ei itse erota – perustuu vain myyjältä saatuun tietoon.

Monet asunnonostajat ovatkin kovasti tunteiden vallassa asunnonostohetkellä, eivätkä ala erikseen haistella huoneilmaa. Monet myös uskovat, että kaikki talot jotenkin haisevat, ja että haju lähtee pois tuulettamalla

Vaikka tetrakloorianisolin hajua ei olekaan raportoitu kovin suureksi terveyshaitaksi, todetaan se suomalaisessa terveydensuojelulaissa mahdolliseksi terveyshaitaksi. Haju on kuitenkin epämiellyttävä ja vaikuttaa asumisviihtyvyyteen sekä sosiaaliseen ympäristöön. Asumisterveysliitto Aste saa hajusta vuosittain jopa tuhansia yhteydenottoja ja kyselyjä. Eikä Hannele Rämöllä ole asiasta tiedusteleville juuri mitään lohdullista kerrottavaa.

Oikeastaan ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin joko oppia elämään hajun kanssa tai sitten tuhota koko asumus. Aika usein myös irtaimisto kokonaisuudessaan pitää hävittää.

Markkinoilla on mitä erilaisimpia palveluntarjoajia ja tuotteita, joilla uskotaan saatavan haju kuriin. Näihin Rämö ei kuitenkaan rahojaan itse laittaisi.

Tässä ovat ikävä kyllä jotkin tahot nähneet markkinaraon. Kerran yksi asiakas oli pistänyt peräti 50 000 euroa talonsa otsonointiin, josta ei ollut mitään apua. Haju piti pintansa. Olen myös kuullut päälle maalauksista, tai että erilaisilla tuotteilla on yritetty kapseloida puun pintaa, mutta ei sekään valitettavasti toimi.

Hajusta tekee erityisen ikävän se, että se tarttuu irtaimiston lisäksi herkästi myös vaatteisiin ja hiuksiin lemmikkieläimiin ja jopa elintarvikkeisiin.

Ongelman laajuus on vielä pitkälti hämärän peitossa, tetrakloorianisolilla käsiteltyjen talojen määrää, kun ei ole Suomessa arvioita.