Terveydensuojelulain tarkoittama terveyshaitta

Terveydensuojelulain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa (terveydensuojelu).

Terveydensuojelulain 1§:n mukaan terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Lain tarkoittamana terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle haitalliselle aineelle tai olosuhteelle siten, että sairauden tai sen oireiden syntyminen on mahdollista. Tällaisena olosuhteena pidetään muun muassa korjaamatonta kosteus- ja lahovauriota tai aistinvaraisesti todettua tai mikrobianalyysein varmistettua mikrobikasvustoa rakennuksen sisäpinnoilla, sisäpuolisissa rakenteissa, lämmöneristeissä sekä rakenteissa ja tiloissa, joista vuotoilmaa kulkeutuu sisätiloihin.

Terveydelliset olosuhteet

kemialliset mm hiilidioksidi, häkä, formaldehydi
fysikaaliset mm lämpötila, kosteus, ilmanvaihto ja melu
bilogiset mm mikrobikasvustot

Viranomaisen tekemät asumisterveyteen liittyvät tutkimukset tulee tehdä laboratoriossa, jonka Evira on hyväksynyt terveydensuojelulain (763/1994) nojalla tai kansallisessa asiantuntijalaboratoriossa (THL).

Tutkimuksia ja selvityksiä viranomaisvalvontaa varten tekevällä ulkopuolisella asiantuntijalla tulee olla tarvittava asiantuntemus ja riittävä pätevyys. Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava kunnan terveydensuojeluviranomaiselle käyttämiensä tutkimusmenetelmien luotettavuus.

Mikrobimäärityksiä ei tarvita, jos homevaurio on ilmeinen

Terveyshaittaa aiheuttavan mikrobiologisen olosuhteen selvittäminen perustuu rakennuksen tekniseen selvitykseen, jossa kartoitetaan kosteus- ja mikrobivaurioiden esiintyminen. Jos mikrobivaurio on ilmeinen ja silmin havaittavissa, ei mikrobimäärityksiä välttämättä tarvita. Asumisterveysasetuksen mukaisia mikrobiologisia määrityksiä tehdään tarvittaessa rakenteissa olevan mikrobikasvun toteamiseksi.

Näytteenotto

Näytteitä otetaan mikrobikasvun toteamiseksi ensisijaisesti rakennusmateriaaleista, vaurioituneilta näyttävien materiaalien pinnoilta sekä sisäilmasta voidaan ottaa näytteitä. Ennen näytteenottoa on rakennusteknisen selvityksen yhteydessä hyvä selvittää rakennuksen kosteusvaurioalttiit rakenteet eli ns. riskirakenteet mikrobikasvulle. Tällöin näytteenotto voidaan kohdentaa mahdolliselle vaurioalueelle tai vaurio voidaan todentaa joko silmämääräisesti tai kosteusmittauksin.

Sisäilmanäytteitä tulee ottaa erittäin harkitusti

Sisäilmasta otettavia mikrobimittauksia voidaan tarvita, jos vauriokohtaa tai mikrobikasvustoa ei löydetä, mutta sisäilman haju tai asukkaiden oireilu rakennuksessa viittaa mahdolliseen terveyshaittaan. Sisäilman mikrobinäytteiden avulla voidaan arvioida, ovatko sisäilmassa havaitut pitoisuudet ja lajisto tavanomaisia sisäilmassa havaittavia tuloksia, vai viittaavatko ne mikrobivaurioon tai muuhun epätavanomaiseen rakennuksessa olevaan mikrobilähteeseen.

Yksittäiset sisäilmamittaukset eivät poissulje vaurion mahdollisuutta ja siten niitä ei pidä käyttää rakennuksen terveellisyyden osoittamiseen. Kuitenkin ilmanäytteen osalta on mikrobipitoisuuksien lisäksi oltava muutakin näyttöä mikrobihaitan toteamiseksi (Asumisterveysasetus).

Homeen haju viittaa mikrobikasvuun

Sisäilman homeen haju tai ns. maakellarin haju viittaa rakenteissa olevaan mikrobikasvuun. Hajua aiheuttavat mikrobien aineenvaihdunnasta peräisin olevat haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC, volatile organic compounds), joita on sisäilmassa pieninä pitoisuuksina. VOC-yhdisteiden lähteitä voivat olla myös rakennusmateriaalit ja puhdistusaineet, minkä vuoksi VOC-mittauksia ei pidä käyttää mikrobikasvun toteamiseen.

VOC-yhdisteiden mittaaminen on kuitenkin yksi tapa selvittää mahdollisen terveyshaitan esiintymistä rakennuksessa, erityisesti epäiltäessä rakennusmateriaalien päästöjä tai kun rakennuksessa esiintyy poikkeavaa hajua.
Valviran lausunto VOC-mittaustulosten tulkinnasta (pdf 2703 kt).

Mikrobitoksiinit

Mikrobitoksiinit ovat joidenkin homeiden ja bakteereiden tuottamia myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita eli sekundaarimetaboliitteja. Mikrobitoksiinit eivät ole haihtuvia, mutta niitä voi esiintyä sisäilmassa hiukkasiin kiinnittyneinä. Toksiinien esiintymisestä sisäympäristöissä on hyvin vähän tietoa ja havaitut pitoisuudet ovat yleensä olleet hyvin matalia. Mikrobitoksiineja esiintyy siellä, missä mikrobejakin eli kaikkialla luonnossa, ulkoilmassa ja elintarvikkeissa.

Toistaiseksi ei tiedetä, millaiset sisäilman mikrobitoksiinimäärät ovat epätavanomaisia ja terveydelle haitallisia. Näin ollen toksiinimäärityksiä ei voida käyttää terveyshaitan arvioimiseen.

Toksisuus eli myrkyllisyys

Huonepölyn toksisuutta mittaamalla ei voida varmuudella tunnistaa tai luokitella kosteusvaurioituneita rakennuksia eikä toksisuuden arviointimenetelmiä pidä käyttää rakennusten terveyshaitan arvioinnissa tai kosteusvaurioituneiden rakennusten korjausten kiireellisyyden määrittelyssä. Viranomaisten hyväksymää menetelmää huonepölyn toksisuuden mittaamiseksi ei vielä ole olemassa (helmikuussa 2016).

Yleistä toksisuutta mittaavat menetelmät mittaavat aina kaikkien toksisuutta aiheuttavien tekijöiden yhteisvaikutusta, joten esimerkiksi huonepölyn sisältämät kemikaalit ja polttoperäiset hiukkaset voivat vaikuttaa merkittävästi testin tulokseen.

Mikrobivaurioituneet rakenteet tulisi aina korjata riippumatta siitä, onko mikrobikasvustossa havaittu mikrobitoksiineja tai havaitaanko rakennuksessa toksisuutta.

Lisää aiheesta:

Sisäilmaongelman selvittäminen vaatii useiden tekijöiden huomioonottamista

Sisäilmaongelmaa selvitettäessä on muistettava, että mikrobien ja muiden epäpuhtauksien mittaaminen on osa kokonaisuutta, jossa selvitetään sisäilman laatua ja terveyshaitan esiintymistä. Tärkeitä elementtejä sisäilmaongelman ja mahdollisen terveyshaitan toteamisessa ovat

rakennuksen tekniset tiedot
käyttö- ja vauriohistoria
käyttäjien ja isännöitsijän haastattelut
rakennuksen tekniset tutkimukset
tarkastukset
epäpuhtaus- ja olosuhdemittaukset
mahdolliset oireselvitykset.

Tehdyistä tutkimuksista ja tuloksista sekä käytettävissä olevasta tiedosta tehdään yhteenveto, joka auttaa arvioimaan tilannetta ja ongelmien ratkaisumahdollisuuksia. Toimenpidesuositusten ja -päätösten tulisi aina perustua edellä kuvattuun kokonaisuuteen, jonka avulla selvitetään terveyshaitan esiintymistä ja altistumisen todennäköisyyttä.

Altistumisen todennäköisyyteen ja määrään vaikuttavat mikrobivaurion laajuus ja sijaintiominaisuudet, mikrobiperäisten epäpuhtauksien vapautuminen ja leviäminen sisäilmaan sekä niihin vaikuttavat tekijät, kuten ilmanvaihto, ilmavuotoreitit ja painesuhteet

Asumisterveysasetus (2015)
Asumisterveysasetuksen soveltamisohje (2016)