Homettako?

Nenä vuotaa, yskittää, silmät punoittavat, ääni on maassa.

Päätä särkee, väsyttää ja koko perhe kärsii kurkkuoireista
sekä tukkoisesta nenästä. Kenellepä nämä oireet eivät olisi tuttuja.
Mutta siinä vaiheessa, kun oireet pitkittyvät, aikuisten työstä poissaolomäärät
kasvavat, lapset ovat kiukkuisia ja heillä on erilaisia infektioita,
kuten korva- ja poskiontelon tulehduksia, pitäisi hälytyskellojen soida.
Joskus perheenjäsenet ovat käyneet lääkärissä kymmeniä, jopa satoja kertoja vuodessa,
ennen kuin kukaan hoksaa, että oireiden aiheuttaja saattaa olla omassa kodissa.

Usein vierähtää vuosia ennen kuin homealtistus huomataan. Pitkittyessään oireet ovat kroonistuneet ja perheessä esiintyy astmaoireita, allergista nuhaa, allergioiden pahenemista tai uuvuttavaa ODTS-oireyhtymää. ODTS:n tunnusmerkkejä ovat kuume ja vilunväreet, yskä, hapennälkä sekä lihas- ja nivelkivut. Joidenkin homeelle altistuneiden niveloireet saattavat muistuttaa reumaa.
 
Kun talodiagnoosi lopulta tehdään, olisi viisainta ja järkevintä lähteä evakkoon.
Valtaosa oireista katoaa, kun ihminen pääsee homealtistuksesta pois. Valitettavasti moni perhe on sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, ettei muualle muuttaminen ole aina mahdollista.
Tavallisesti perheen koko omaisuus on kiinni hometalossa, eikä työnantaja maksa pitkittyneestä sairauslomasta palkkaa ja korvaavan asunnon vuokraan ei ole rahaa. Hometaloasukkaat ovat turvaverkoissa väliinputoajia. He eivät saa useinkaan toimeentulotukea, koska heillä on hometalo olemassa.

Mistä home tulee ja mitä se on?

Pitkään jatkunut kosteus rakenteessa väärässä paikassa johtaa korjaamattomana kosteusvaurioon. Tuulettumattomissa olosuhteissa kostealle alueelle alkaa muodostua mikrobikasvustoa eli otolliset olosuhteet mikrobien kasvulle on luotu. Mikrobit eivät aina ole hometta, vaikka sanaa käytetäänkin usein yleisnimenä kuvaamaan kosteuden aiheuttamia kasvustoja. Mikrobikasvustoja ovat myös hiivat, sienet, itiöt, rihmastonkappaleet ja bakteerit. Vain osa mikrobeista on terveydelle haitallisia. Homeet tuottavat myös aineenvaihduntatuotteita ei VOC-yhdisteitä. Kaikkiin homeisiin ei välttämättä liity voimakasta hajua, joten myös hajuton kosteusvauriorakennus voi olla saastunut.

Homevauriota edeltää aina kosteusvaurio, jota ei ole korjattu riittävästi tai korjattu lainkaan. Rakennuksessa on saattanut olla vesivuoto, joka on jäänyt huomaamatta, tai vahinkoa ei ole osattu korjata ja puhdistaa oikein. Mikrobikasvusto kasvaa otollisissa olosuhteissa näkyväksi lyhyessäkin ajassa. Usein syynä on rakennusvirhe, mutta joskus syy on myös tilojen käytössä. Virheellisen rakentamisen seuraukset saattavat kestää 10-20 vuotta, ennen kuin vauriot tulevat esiin. Jos homeongelman syynä on salaojituksen puute, rakennus saattaa pärjätä jopa yli 20 vuotta ennen kuin vauriot alkavat näkyä sisäpuolen rakenteissa päällepäin. Mikrobikasvustosta asukkaat ovat saattaneet oireilla jo paljon aikaisemmin.
 
Miten homeen voi havaita? 
 
Usein kuulee sanottavan, että kaikki vanhat talot haisevat. Paljon puhutaan myös "mummolan" hajusta. Jos haju on tuttua ns. mummolan hajua, rakennuksen tilanne saattaa olla jo melko huono. Kysymyksiä herättää se, mistä haju tulee ja miten sen saa kerralla pois?
 
Jos asuntoon mennessä sisäilmassa on nenällä aistittavissa imelä tai sipulimainen tuoksu - saattaa se olla merkkinä alapohjan pitkäaikaisesta ja pitkälle kehittyneestä home- ja lahovauriosta. Kellarisienen aiheuttama lahovaurio saattaa tuoksua jopa miellyttävälle imelälle ja omenaiselle. Itse olen mennyt tuohon kellarisienen aiheuttamaan hajuvipuun aikoinaan. 
 
Usein homeen havaitseekin silloin, kun sisäilman laatu on outo ja tuntuu tunkkaiselta. Homeista on puhuttu siinä määrin vaikeaselkoisesti, että ihmiset eivät välttämättä luota itseensä. Ihmisten tulisikin luottaa omaan hajuaistiinsa huomattavasti enemmän. Asukas on oman asumuksensa paras asiantuntija. Vaatteet saattavat haista oudolle - ei puhtaalle ja raikkaalle. Tekstiilien muuttuneen hajun havaitsee matkoilla ollessaan. Viimeistään silloin, kun ottaa kassista tavaroita vieraassa paikassa. Sisätilojen pinnoilla voi esiintyä muodonmuutoksia, kuten materiaalien kupruilua, avautuvia saumoja, narisevia ja painuvia lattioita. Ovia on vaikea saada kiinni, seinissä on nähtävissä veden valumajälkiä. Pinnoilla voi havaita myös värimuutoksia.
 
Iäkkäisiin rakennuksiin homevaurio saadaan varmimmin muuttamalla alkuperäisiä rakenteita hallitsemattomasti. Näin tapahtuu mm. silloin kun asennetaan puulattioiden päälle muovimatto. Rakennuksen ulkopuolinen maanpinta on saattanut nousta vuosien saatossa, alapohjan tuuletus on käynyt riittämättömäksi ja alapohjaan valuu ulkopuolisia vesiä. Kapillaarisesti kosteutta nousee ulkoseinän alaosiin ja jopa seinän eristeisiin saakka. Alhaalta ylöspäin nouseva kosteus tiivistyy muovimaton ja alapohjan väliseen tilaan ja näin homevaurio on kehittynyt. Useimmiten edellä mainittua homevauriota ei havaita silmin, vaan tällöin joudutaan turvautumaan materiaalinäytteisiin. Lämpöeristeistä ja rakenteista kerätään puhtaasti materiaalinäytteitä eri kerrospaksuuksilta ja ne toimitetaan tutkimuslaitokselle homeanalyysiä varten.
 
Vanhoihin rakennuksiin saadaan todella laajoja homevaurioita rakentamalla eri kerroksiin märkätiloja, joita ei ole oikein suunniteltu ja toteutettu eikä niitä osata oikein käyttää. Ongelmana on huutava puute suunnittelijoista ja toteuttajista. 
 
Miten home löydetään ja miten homeesta ja homeenhajusta päästään eroon?
 
Liian usein home- ja lahovauriot sekoitetaan keskenään. Selvyyden vuoksi lahovauriota ei tule sekoittaa homevaurioon, molemmat ovat kuitenkin mikrobivaurioita. Homevaurion voi tunnistaa joskus jopa aistinvaraisesti. Mutta sen voi todentaa myös ottamalla rakenteista materiaalinäytteitä. Materiaalinäytteet tulee toimittaa homeiden analysointiin erikoistuneeseen tutkimuslaitokseen. Ketä tahansa ei kannata pyytää ottamaan rakennusmateriaalinäytteitä. Näytteiden ottotapahtuma on oma lukunsa, mutta näytteiden ottajan on ymmärrettävä mistä näytteitä otetaan, minkälaisia näytteitä tarvitaan ja mitä näytteiden analyysillä halutaan osoittaa.
 
Näytteitä voidaan ottaa pinnoilta sekä rakenteista ja joskus myös sisäilmasta tarkoin harkiten, mm. haihtuvia aineenvaihduntatuotteita. Rakennusmateriaalinäytteiden ottajan on tiedettävä ja hallittava rakennustekniikkaa eri aikakausilta. Hänellä on oltava vankka käsitys asumisterveellisyydestä, mikrobiologiasta ja hänellä tulee olla hyvä käsitys myös korjausrakentamisesta. Edellä mainitut seikat edellyttävät myös kyseisten alueiden viranomaismääräysten ja sekä jonkin verran myös lainsäädännön tuntemusta. Useimmiten rakennusmateriaalinäytteenotolla halutaan määrittää homevaurion laajuus ja homevaurion vaikutus asumisterveyteen sekä vaurioituneiden rakenteiden korjausmarginaali.
 
Jotta homeesta voi päästä eroon, on ensin selvitetään homehtumisen syy, seuraus ja usein myös vastuut. Olemme kahden vuoden ajan toteuttaneet Homeloukkupilottihanketta. Pilotissa olemme hakeneet menetelmiä myös siitä, miten homeesta ja homeen hajusta voi päästä lopullisesti eroon ja rakennus tulisi asumisterveelliseen kuntoon. Johtopäätös on ollut, että korjaukset ovat tavattoman laajoja ja kalliita sekä vaativat käytettäviltä asiantuntijoilta todella vahvaa korjausrakentamisen sekä asumisterveyden asiantuntemusta.
 
Pilottikohteissamme kahdessa tapauksessa oletettiin, että homeen hajusta päästäisiin uusimalla vain homehtuneet alapohjan lämpöeristeet. Molemmissa tapauksissa korjauksen laajuus osoittautuikin täysin riittämättömäksi. Myöhemmin rakennuksissa jouduttiin uusimaan kaikkien lattioiden kannet pintarakententeita myöten. Homeen hajut olivat kiinnittyneet tiukasti rakennusmateriaaleihin puuhun ja muovimateriaaleihin. Hajuja ja oireita ei poistanut sisätilojen peroksidikäsittely eikä rakenteiden tuulettaminen. Alapohjan eristekerroksessa oleva homevaurio, joka on todettavissa myös aistein sisäilmassa, on todella vaikea ja kallis korjata. Useimmiten rakenteet joudutaan uusimaan ennemmin tai myöhemmin pintarakenteita myöten.

Hannele Rämö
toiminnanjohtaja
Asumisterveysliitto AsTe ry