Asumisterveyttä ei voi jättää markkinavoimille

STM:n terveydensuojeluyksikön johtajan Risto Aurolan mielestä asumisterveyttä ei voida
jättää yksin markkinavoimien varaan, vaan tarvitaan myös sääntelyä. Kiireellisimpänä hän pitää lainsäädännön luomista  kuntotarkastuksille.
 
– Silloin kun asuntoa ostavat ihmiset perustavat käsityksensä kiinteistön kunnosta kuntotarkastajan tekemään arvioon, kuntotarkastusraportin pitäisi olla todella pätevä ja raportin laatijan pitäisi kyetä osoittamaan pätevyytensä ei vain rakennustekniikassa, vaan myös kiinteistön mikrobiologisen kunnon määrittämisessä, sanoo Risto Aurola.  

Hänen mielestään nykykäytäntö on yhtä kohtuuton niin myyjälle kuin ostajallekin.

– Puutteellisen tai väärän arvion tehnyt kuntotarkastaja kohauttelee vain hartioitaan. 

Tässä kohden Aurola joutuu itsekin levittelemään käsiään, sillä valta ja vastuu tässä asiassa ovat ympäristöministeriöllä (YM). Työnjako sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja YM:n välillä kulkee niin, että YM sääntelee uudis- ja korjausrakentamista ja STM olemassa olevaa rakennuskantaa.

Käytännön toteutuksesta Risto Aurola sanoo, että STM:n Asumisterveysliitolla teettämä selvitys osoittaa, että järjestelmässä on jotakin pahasti vialla, jos monissa riidanalaisissa asuntokaupoissa on tehty kuntotarkastus.

– Vaikkei kuntotarkastettuja riitatapauksia ole kuin muutama prosentti kaikista asuntokaupoista, niitä on silti lukumääräisesti paljon.  

Aurola toivookin uudelta asuntoministeriltä rivakoita otteita rakentamisen laadun parantamiseksi yleensä, mutta erityisesti kuntotarkastustoiminnan sääntelyn toteuttamisessa.     

Rakentamisen heikko laatu työllistää

Risto Aurola on kahden maan ja tutkinnon insinööri, jolla on työkokemusta myös YK:sta Genevestä. STM:n palveluksessa hän on ollut vuodesta 1992. Hän aloitti STM:ssä nykyisissä tehtävissään terveydensuojeluyksikön johdossa, joskin virkanimike oli silloin toinen. 

Hänen johtamansa yksikön tehtäväkenttään kuuluu lähes koko inhimillisen elämän kirjo ydinenergiasta ja nanoteknologiasta hautaamiseen ja parveketupakointiin. Monien tehtäviensä ohella yksikkö valvoo myös terveydensuojelulain toteutumista. Käytännön valvontatyötä terveydensuojelussa tekevät kunnat ja lääninhallitukset. Kunnissa valvontatehtäviä hoitavat terveystarkastajat.      

Asumisterveyttä koskeva lainsäädäntö on sataprosenttisesti kansallista toisin kuin monien muiden terveydensuojeluyksikön valvottaviin kuuluvien asioiden sääntely, joka perustuu lähes poikkeuksetta EU-säädöksiin. Asumisterveyteen liittyvistä asioista on säädetty terveydensuojelulaissa. Siihen perustuu myös STM:n asumisterveysohje, jossa määritellään asumisterveyshaitta.  

Ministeriön selvityksen mukaan kuntien terveysvalvontaan tuli kymmenen vuotta sitten lähes satatuhatta asumisterveyttä koskevaa yhteydenottoa vuodessa. Sen jälkeen yhteydenottojen määrä näyttää jonkin verran vähentyneen, mutta tapaukset ovat entistä vaikeampia.

Terveystarkastajien suuri työmäärä kertoo karua kieltään rakentamisen heikosta laadusta. Tämän vuoksi ministeriökään ei pääse lepäämään laakereillaan, vaan sen on koko ajan päivitettävä ohjeistustaan.

– Tehtävämme on huolehtia siitä, että terveystarkastajat, jotka antavat lausuntoja ja määräyksiä asunnon terveydellisestä kunnosta,  pystyvät tekemään tarkastuksensa yhtäläisesti tapauksesta ja paikkakunnasta riippumatta, sanoo Risto Aurola.  

Terveystarkastajien työn laadussa ei ole kyse ainoastaan kansalaisten terveydestä, vaan myös heidän oikeusturvastaan, sillä viranomaisen toteama asumisterveyshaitta on esimerkiksi yksi valtion korjausavustuksen myöntämisen edellytyksistä. Terveystarkastajan lausunnolla on merkitystä myös silloin, kun perhe joutuu kodin vakavan asumisterveyshaitan takia muuttamaan väliaikaisesti toiseen asuntoon ja hakemaan harkinnanvaraista toimeentulotukea ylivoimaiseksi käyneisiin asumiskustannuksiinsa.

Tehoa ja laatua palveluun

Kuntien terveysvalvontaa ollaan valtioneuvoston periaatepäätöksellä kasaamassa suurempiin yksiköihin vuoteen 2009 mennessä. Tavoitteena on vähentää valvontayksiköiden määrää noin kolmannekseen nykyisestä eli alle 80:een.

Kustannustehokkuus ei ole ainoa syy muutokseen. Suuremmissa yksiköissä henkilökunnan uskotaan pääsevän paremmin erikoistumaan terveysvalvonnan eri tehtäviin, minkä pitäisi aikaa myöten näkyä myös palvelun laadussa ja tehokkuudessa.    

Risto Aurola huomauttaa ylpeänä, että terveysvalvonta oli ensimmäinen ympäristöterveydenhuollon osa-alue, joka ryhtyi kehittämään aluehallintoaan kohti suurempia yksiköitä. Valtion taloudellisella tuella on jo saatu hyviä tuloksia aikaan erityisesti Oulun läänissä. Kipeimmin kuntien yhteistyötä kaivattaisiin kuitenkin Länsi-Suomessa, jossa on paljon pieniä kuntia.

Risto Aurola olisi itse valmis menemään vieläkin pidemmälle ja järjestämään koko kuntien valvontaorganisaation uudelleen niin, että rakennus-, terveys- ja ympäristövalvonta kuuluisivat kaikki samaan yksikköön.

Järjestöt pitävät valppaana

Kansalaisjärjestöt saavat Risto Aurolalta pääsääntöisesti kiitosta yhteiskuntaa rikastuttavasta toiminnastaan. Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee Asumisterveysliitto Aste ry:n, joka on toiminut aloitteellisesti ja ansiokkaasti asumisterveyden edistämiseksi ja vakiinnuttanut siten roolinsa ja asemansa perinteisten isojen järjestöjen rinnalla.

Risto Aurolan Asumisterveysliitto on vakuuttanut puhtaasti ammattitaidolla ja osaamisellaan.

– Sen on huomannut myös rahoittaja Raha-automaattiyhdistys, koska rahoitusta ei saa ilmaiseksi, vaan sen eteen pitää tehdä paljon työtä ja saada tuloksia aikaan, hän muistuttaa.