Hometaloissa on usein enemmän kuin yksi mikrobivaurio

Hengitysliitto Heli ry:n korjausneuvonnan päällikkö Juhani Pirinen tutki Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY) lokakuussa tarkastettua väitöskirjaansa varten omakotitaloja, joiden asukkaat kokivat saavansa taloissaan erilaisia homevaurioihin yhdistettyjä terveysoireita. Aineistona oli 429 Hengitysliiton korjausneuvojien tarkastamaa omakotitaloa vuosilta 1998-2002.

Kahdesta kolmasosasta tarkastetuista pientaloista löytyikin mikrobivaurio. Kolmanneksessa vaurioituneista taloista oli useampi kuin yksi mikrobivaurio. Vauriotyyppejä oli aineiston kokoon suhteutettuna erittäin paljon, sillä vaurioituneista taloista löydettiin yhteensä 82 erilaista tapaa, joilla mikrobivaurio oli syntynyt.

Mikrobivauriot esiintyivät pääasiassa alapohjarakenteissa, pesutiloissa ja kellareissa. Suurin osa vaurioista oli syntynyt sade- tai sulamisvesien valumisesta rakenteisiin. Toiseksi suurin vaurioiden aiheuttaja oli kapillaarisesti maassa ja rakennusosissa etenevä kosteus. Sen sijaan puutteellinen ilmanvaihto oli mikrobivaurion syynä vain muutamassa kohteessa. Yhdessäkään talossa mikrobivaurio ei johtunut rakennusmuovin käytöstä höyrynsulkuna.

Juhani Pirinen sanoo, että valitettavan usein hometalossa tyydytään korjaamaan vain ensimmäinen löydetty vaurio, vaikka vaurioita voi olla useampia. - Ja sitten asukkaat ihmettelevät, miksi oireet yhä jatkuvat. 

Kolmannes tutkittujen talojen mikrobivaurioista jäi piiloon rakenteiden sisälle ja niiden löytämiseksi tarvittiin kosteusmittauksia porausrei'istä, rakenteiden avaamista ja mikrobinäytteitä.

- Perusteellisemmista tutkimuksista kuitenkin usein laistetaan niiden kalleuden takia, harmittelee Pirinen.

Vauriot vaihtelevat talon iän mukaan

Juhani Pirisen havaintoja mikrobivaurioiden yleisyydestä ja moninaisuudesta tukevat myös aiemmat tutkimustulokset. Kansanterveyslaitoksen vuonna 1995 julkaiseman selvityksen mukaan jopa joka toisessa pientalossa on korjausta tai lisäselvitystä vaativa kosteusvaurio. 

Vanhimmissa tutkituista eli ennen 1960-lukua rakennetuissa taloissa mikrobivaurio oli useimmiten kellarin tai alapohjan rakenteessa, mutta usein myös yläpohjassa. 1960-luvulla rakennetuissa taloissa mikrobivaurio oli joka toinen kerta alapohjarakenteessa, usein myös kellarin seinässä tai pesutilojen rakenteissa. 1970-luvun taloissa mikrobivaurio oli todennäköisimmin pesuhuoneessa. Myös alapohjarakenteissa oli paljon vaurioita. 1980-luvun taloissa mikrobivaurio oli joka toinen kerta pesutilojen rakenteissa.

Vaikka vaurioita löydettiin suhteellisesti eniten 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista taloista,  Pirinen varoittaa liian pitkälle menevistä johtopäätöksistä, koska käytettävissä ollut otos oli liian pieni edustaakseen tarkasti koko rakennuskantaa vuosikymmenittäin.

Juhani Pirinen sanoo, että hänen tutkimuksensa raapaisi vain ilmiön pintaa. - Olisi ehdottoman  tärkeää tutkia ja analysoida vauriomekanismeja tarkemmin, jotta oppisimme rakentamaan terveitä taloja. 

Pirisen mukaan jatkuva riidan aihe on myös rakennusten mikrobivaurioiden vaikutus asukkaiden terveyteen.

- Sen vuoksi tarvittaisiinkin laajaa poikkitieteellistä tutkimusta siitä, mitkä mikrobivauriot aiheuttavat terveyshaittaa. Selvityksen pohjalta olisi laadittava tulkintaohje rakennusterveysongelmia varten.